Kävin Vehkalahdella Myllykylän hautausmaan sankarihaudoilla. Sinne on haudattu isäni rintamakaveri Pekka Urpalainen. Hän pelasti isäni pahasta paikasta Ilomantsissa kesällä 1944 ja saan tavallaan kiittää häntä siitä, että olen olemassa tämmöisenä. Pekka oli kaatuessaan nuori mies, vain 21 vuotias. Varmaan hän oli mennnyt varusmiehenä rintamalle, kuten isänikin meni. Hänellä vain jäi monta asiaa elämässään kokematta. Isäni syntyi vuonna 1921 Salmissa ja tuli sieltä evakkona perheensä mukana Lapinlahdelle. Hän kertoi menneensä varusmiespalvelukseen jonnekin Jyväskylän ympäristöön. Siellä oli harjoiteltu konekivääriryhmän tehtäviä. Välttyäkseen joltakin harjoitukselta oli koko hänen ryhmänsä mennyt otille valittamaan sikotautia, he olivat syöneet tupakkaa tehostaakseen vaikutelmaa. Ehkä sillä jotakin merkitystä oli, koska he olivat jääneet parakkiin "potemaan" viikoksi. Samaan aikaan kaikki muut olivatkin lähteneet rintamalle. He lähtivätkin "parannuttuaan" myös samaa...